Jaakko Savolahti Personal Training

Kävin Solvallassa kertaamassa Functional Movement Screen (FMS) Level II -seminaarin. Seminaarin asiat olivat pääosin tuttuja ja käytössä päivittäisessä valmennustyössä, mutta jotain uusia hyviä tarkennuksia totta kai tarttui matkaan ja sen lisäksi oli kivaa jutella aiheesta suomalaisten kollegoiden kanssa.

Functional Movement Screenin kehittäjä Gray Cook on monessa yhteydessä todennut ”don’t put fitness on top of dysfunction”, eli älä keskity parantamaan suorituskykyä, jos perusliikkuminen on puutteellista, liikkuvuudessa ja tai hallinnassa on ongelmia ja normaalit liikekaavat tuottavat vaikeuksia. Tätä viisautta ei valitettavasti kuitenkaan liikuntamaailmassa kovin usein huomioida.

Hyvänä esimerkkinä toimii asiakkaani Eve. Hän on vahvan treenitaustan omaava todella hyväkuntoinen ja urheilullinen 54-vuotias nainen, jonka voisi hyvin ajatella pystyvän tekemään kaikki mahdolliset ohjelmaan keksittävissä olevat liikkeet. FMS ja muut tekemäni alkutestit paljastivat kuitenkin useita vakavia puutteita liikuvuudessa ja kropanhallinnassa. Esimerkiksi kädet eivät nousseet etukautta juuri päälakea korkeammalle ilman kompensaatiota selästä, kyykyn syvyydessä oli paljon parantamisen varaa ja keskivartalon hallinta oli sen verran vaikeaa, että en halunnut vielä laittaa häntä tekemään isoja perusliikkeitä kuten raskaita kyykkyjä ja maastavetoa.

Eve oli aina tottunut treenaamaan täysiä ja isoilla painoilla, tekniikan jäädessä intensiteetin jalkoihin. Kun esitin mielipiteeni isojen perusliikkeiden pois jättämisestä toistaiseksi, oli se kova pala niellä. Itseasiassa niin kova, että Eve halusi demonstroida pystyvänsä tekemään takakyykkyä hienosti. Otimme siis kyykkytsekkauksen pelkällä tangolla ja menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, se näytti pahalta. Eve oli harrastanut nimen omaan Cookin ohjeen vastaista suorituskyvyn rakentamista ennen kuin liikkumisen peruspalikat olivat kohdallaan. Tästä oli koitunut myös useita kolotuksia ja epätasapainoja kroppaan; tenniskyynärpäät molemmissa käsissä, kireät ja useita liikkeitä haittaavat olkavarret, kipeä oikea olkapää, kipua vasemmssa pakarassa ja vaikeasti hallittava oikea lonkka, joka oli myös aiemmin oli leikattu piriformiksen takia (mutta mitään ei ollut löytynyt).

Riittävien perusteluiden jälkeen Eve suostui treenaamaan ohjelman mukaisesti ilman kyykkyjä ja maastavetoja. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, ettemmekö olisi treenanneet kovaa. Käytimme vain niitä liikkeitä, jotka tässä vaiheessa olivat järkeviä ja turvallisia ja veivät hommaa eteenpäin lisäongelmien luomisen sijaan. Treeni tuotti tulosta; liikkuvuus ja kropan hallinta paranivat, kivut ja lihasepätasapainot hävisivät ja lihasmassakin kummasti säilyi ilman takakyykkyä.

Nyt, reilun vuoden treenin jälkeen Even ohjemassa on jälleen mukana maastaveto ja etukyykky sekä pään yllä tehtävät liikkeet. Riittävä liikkuvuus ja kropanhallinta on saavutettu, jolloin emme rakenna suorituskykyä vajavaisen liikkumisen päälle ongelmia luomaan. Tässä vaiheessa raskaat maastavedot ja kyykyt toimivat itseasiassa saavutettua liikkuvuutta ylläpitävinä liikkeinä.

Kehuin Eveä prosessiin ja ohjelmointiin uskomisesta alun epäuskon jälkeen ja päivän asiaa pohdittuaan hän vastasi sähköpostitse: ”Rupesin ihan itsekin miettimään, että miksi näin on ja vastaus yksinkertaisuudessaan on se, että tämä vaan niin tuntuu oikeelta!”

Gray Cook ja FMS-filosofia kehottaa meitä toimimaan liikunnan ja harjoittelun kanssa tavalla, joka on muissa yhteyksissä itsestäänselvyys. Kun opettelemme lukemaan, opettelemme ensin aakkoset, sitten tavutuksen ja niin edelleen, sen sijaan että hyppäisimme suoraan lukemaan Dostojevskiä. Tai kun rakennamme talon, haluamme sille vankat ja kestävät perustukset. Saman pitäisi päteä liikkumisessa. Ensin opettelemme liikkumaan hyvin, sitten rakennamme suorituskykyä ja sen päälle tulevat lajitaidot. Toisessa järjestyksessä eteneminen tuottaa ennemmin tai myöhemmin ongelmia.

Don’t put fitness on top of dysfunction.