Arttu Kettula
Nimi on Arttu, ikää tätä nykyä 26 vuotta ja olen harrastanut lacrossea alkuvuodesta 2004 lähtien. Lacrosse olikin ensimmäinen laji, jonka pariin lapsuusvuosien futis- ja lätkäkokeilujen jälkeen eksyin ja siihen sitten hurahdinkin. Muutama vuosi vierähti, ennen kuin hiffasin mistä lajissa on kyse ja mitä lajilta haluan.
Vuosien varrella olen kokenut pari vakavampaa loukkaantumista. Syksyllä 2007 laukaisutilanteessa tuli kevyt välilevynpullistuma ja loppuvuodesta 2009 pamahti polvi, kun vastustaja juoksi jalkoihin.
Tällien jälkeen alkoi treenaaminen ennaltaehkäisevässä mielessä kiinnostaa enemmän ja 2012 EM-kisajoukkueeseen valinnan jälkeen kypsyi ajatus itsensä rautaiseen kuntoon treenaamisesta. Syksyllä 2011 pistettiin kolmen joukkuekaverin kanssa kasaan treenirinki, kun lacrossen seura- sekä maajoukkuekuvioista vuosien varrella tutuksi tullut pelottavan atleettinen Savolahden Jaska tarjoutui liikkuvuus- ja lihaskuntotesteihin perustuen kasaamaan henkilökohtaisen treeni- ja hyvinvointisuunnitelman. Onneksi Jaska oli tällä kertaa valmentajan roolissa, eikä estämässä pääsyä maalille.
Jaskan oppeja ja ohjeistuksia kuunnellessa tuli tosi ammattimainen fiilis ja ryhmän vähiten atleettisena jännitinkin samalla kuin innostuin, että mihin sitä oli lupauduttukaan. Jaskan valmennuksesta tuli fiilis, että sitähän kohdellaan kuin ihka oikeata urheilijaa. Testien jälkeen Jaska rupesi ohjeistamaan lihasepätasapainojen korjaamisia, neuvoi liikeratoja sekä antoi kuvan siitä miten koko hommaa lähestytään minun heikkoudet, vahvuudet ja tarpeet huomioiden.
Saliohjelmaan kuului kovempia ja kevyempiä viikkoja, sekä lepoviikkoja. Lepoviikko tarkoitti Jaskalle sitä, että ruumista kohdellaan erityisen hyvin. Hyvää ruokaa, venyttelyä, mahdollisimman vähän alkoholia ja muita turhuuksia sekä pisteenä i:n päälle hyvälaatuiset yöunet. Itse asiassa edellä mainituista asioista Jaska ammensi loppumattomalta tuntuvaa tietoaan ja alleviivasi niiden tärkeyttä ihan perusarjessakin.
Aika meni kuin lennossa eikä siinä kauan nokka tuhissut, kun treenit rupesi tuntumaan ja näkymään. Edelleen nousee hymy huulille, kun muistelen tammikuisia lajitreenejä, joissa nopeuteni oli eri luokkaa kuin aiemmin ja pelityyliini rupesi fyysisen itsevarmuuden kautta tulemaan monipuolisuutta. Maajoukkuekaverilta sain treeneissä kehut, että olin siinä vaiheessa talvikautta ainut pelaaja, jolta hän ei ole saanut ryöstettyä palloa. Toisen joukkuekaverin muistan pukukopissa laukoneen, että lopeta jo se treenaaminen.
Henkilökohtaisista syistä jouduin lopulta luopumaan paikasta maajoukkueessa. Tämä siirsi harjoitteluni tavoitteen kesän SM-sarjaan.
Sitten saapuikin jo kevät, joka toi mukanaan lacrossekauden ja pelit. Matseja edelsi henkilökohtaisesti ennen kokematon rentous. Pelinrakennus- ja viimeistelytilanteet tuntuivat syntyvän itsestään ja tulosta peleissä tuli tasaisen varmasti. Kentällä kroppa onnistui yllättämään reflekseillä ja voimalla ja oli aina miellyttävää kuulla, kun vastustavan joukkueen puolustus tai vaihtopenkki turhautuneena huuteli numeroani. Kauden kruunasikin seitsemäs Suomen mestaruus, jonka kylkiäisinä tuli pelaajahistoriani ensimmäinen henkilökohtainen palkinto: finaaliviikonlopun arvokkaimman pelaajan titteli.
Kaiken tämän lisäksi Jaskan paleo-opit toivat kattavaa hyvinvointia arkeen. Safka maistui, rasvaa lähti ja lihaksia tuli, unenlaatu parani sekä mieli kirkastui. Tuntuu siltä, että tulevaisuutta ja hyvinvointia ajatellen on paljon tietoa ja taitoa pankissa.
Über kiitos Jaska ja treenikaverit!
Arttu Kettula
Helsinki Chiefs (pelaaja-valmentaja) ja Suomen miesten lacrosse-maajoukkue
Kommentointi suljettu.
