Pinja – Pikku Hiljaa Paleoon

Me_color

Muutimme toisen lapsen syntymän jälkeen melko pian Lontooseen mieheni työn perässä. Jo ennen muuttoa, oli elämässäni ollut paljon vaikeita haasteita ja pitkäaikaista stressiä. Kilot raskauden jälkeen eivät tuntuneet lähtevän, vaikka aloitin tiukan kunto- ja ruokavaliokuurin personal trainerin ohjauksessa. Kuuri oli tyypillinen low fat –kuuri. Kilot pysyivät, vaikka kunto kasvoi tiukkojen treenien ansioista.

Kun muutimme Lontooseen, olin totaalisen kyllästynyt kiloihini. Olin noudattanut millin tarkasti pt:n ohjeita, enkä todella ollut lipsunut. Aloitin melko pian muuton jälkeen rankat spinning –tunnit. Samaan aikaan tutustuin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Rajoitin hiilarit minimiin. Samanaikaikaisesti vanhempi, tuolloin 5 – vuotias poikamme aloitti koulun ja olin melko stressaantunut kaikesta ja kannoin huolta monesta asiasta. Mieheni oli paljon töissä ja minä yritin juurruttaa muun perheen Lontooseen.

Olin melko yksinäinen, mutta pyrin tutustumaan muihin poikamme koulun äiteihin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Nuorempi lapsi tosin oli vasta 1-vuotias, joten meidän kahvilareissut eivät aina sujuneet, niin kuin olin ajatellut.

Olin lukenut, että muutama viikko vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirtymisen jälkeen, olon pitäisi olla mahtava. Lisää energiaa ja kaikin puolin huippufiilis. Minulla ei tuota tunnetta tullut. Palelin, pulssi oli hidas ja hiukset alkoivat mennä entistä huonompaan kuntoon. En saanut enää mitään tehdyksi, vaan raahustin päivät läpi väkisin. Jatkoin rankkoja spinning tunteja, mutta viimeiseltään pulssi jäi tuntien jälkeen koholle ja pelästyin. Olin ehtinyt jatkaa tätä varmaan noin puoli vuotta. Kiloja oli tosin alkanut lähteä, mutta olo oli muuten aivan kamala. Mitä huonompi oloni oli, sitä enemmän rajoitin hiilareita, koska koko ajan kuvittelin, että syön niitä yhä liikaa.

Sen jälkeen, kun pulssi ei enää laskenut treenien jälkeen, vaan jäi korkeaksi monen tunnin ajaksi, heikkenivät myös yöunet. Nukuin, mutta heräilin jatkuvasti. Mikään uni ei riittänyt, nukuimpa 5 tai 15 tuntia. Viimeiseltään aloin saada ahdistuskohtauksia ja pelkotiloja, joille ei löytynyt järjellistä syytä, eikä ne olleet missään suhteessa asioihin, joista olin huolissani.

Vaihdoin spinning tunnit joogaan ja olo parani hieman. Syke tuli alas ja olo koheni hieman, mutta jatkoin yhä vähähiilihydraattisella dieetillä. Aloitin hengitysharjoitukset ja luin meditaatiosta. Tuolloin tilanne oli kuitenkin mennyt jo niin pahaksi, etten pystynyt joogan avulla tasapainottamaan tilannetta.

Muutimme kahden vuoden jälkeen takaisin Suomeen, pitkälti minun tilanteeni vuoksi. Hakeuduin Suomessa lääkäriin Antioksidanttiklinikalle, josta sain jonkin verran apua. Samassa yhteydessä aloin kiinnostua paleodiettistä, jota olin jo Lontoossa silmäillyt. En kuitenkaan ollut vielä valmis hyväksymään sitä, ettei vähähiilihydraattinen ruokavalio tuonut minulle helpotusta. Niinpä jatkoin vähähiilihydraattista ruokavaliota, olo aina vaan huonontuen.

Kesän aikana aloitin joogan, joka oli jäänyt muuttokiireiden jalkoihin. Syksyllä löysin Jaakon Pikku Hiljaa Paleoon – ryhmävalmennuksen ja pääsin kurssille mukaan. Samanaikaisesti pääsin asiantuntevalle lääkärille, joka tunnisti oireeni ylirasitustilaksi. Lisäsin ratkaisevasti hiilihydraatteja, mutta en viljatuotteista. Aloin noudattaa Jaskan ohjeita ja nautin ryhmän tuomasta tuesta kaikin puolin. Pikku hiljaa olo alkoi koheta.

Nyt, reilu puoli vuotta paleoruokavalioon siirtymisen jälkeen, olen täydellisesti muuttunut ihminen. Samoihin aikoihin aloittamani gradu on palautettu ja esitelty ja kaiken lisäksi melkein ilman minkäänlaista stressiä! Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta kohdallani se on todellakin totta. Koko opinnäytteen tekemisen ajan, olen pyrkinyt pitämään ne opit mielessä, jotka Jaskan kursseilla opin. Kun alkoi tuntua siltä, että stressi vie voiton, pysähdyin. Hengitin ja tartuin hetkeen ja kysyin itseltäni, onko tämä asia todella tällaisen stressin arvoinen? Muutoinkin pyrin kaikin tavoin suhtautumaan tekemääni työhön valppaan kiinnostuneena, kiitollisena ja perusasiat mielessä pitäen.

En voi muuta kuin kiittää Jaskan asiantuntevasta, epäitsekkäästä ja innostavasta tavasta ohjata kurssilaisia. Ilman kurssia olisi tarinani toinen.

– Pinja

Yksi vastaus to “Pinja – Pikku Hiljaa Paleoon”

  1. syyskuu 15, 2015 at 7:46 am, maria simpanen said:

    Hei Pinja,kiitos innostavasta kirjoituksesta.Minua kiinnostaisi tietää,mistä sitten sait ne ”kuidut”,jos et viljoista? itse olen niin leivän perään(en vehnä,mutta esi.tattariin).
    t.Maria

    Reply

Jätä vastaus