Nelli Montonen – Vältetty refluksileikkaus

 

Nelli

Vaiheikas yhteiselo vatsahappojen kanssa alkoi parikymppisenä opiskeluelämän myötä, mihin näin jälkiviisastellen raamitin varsin suotuisat olosuhteet. Aikataulutettu elämä eteni luentojen, jumppien ja töiden väliä sinkoillessa ja kokkailu jäi yleensä kaiken muun varjoon. Pahvilatte lounaaksi, laukun pohjalle unohtunut proteiinipatukan jämä välipalaksi ja illalla kotimatkalla kulmakaupasta puolijuoksua ruisleipää, vähärasvaisia maitojuttuja, vihanneksia ja hedelmiä. Ja jätskiä tietysti, iloon, suruun ja kaikkeen muuhunkin. Syke pysyi vauhdissa hyvin ylhäällä, mikä luonnollisesti heijastui nukkumiseenkin.

Ajan kanssa sisäiseen ilotulitukseen, vatsakipuihin, pahoinvointiin ja turvotukseen turtui, kurkun ärtyneisyydestä tuli pysyvä olotila ja äänen käheydestä ominaisuus. Toisinaan kurkku liekehti pelkästä veden juomisesta. Isoveljen keliakia-diagnoosin jälkeen aloin itsekin epäillä gluteenia, mutta tähystysten tai koepalojen perusteella näyttöä ei kuitenkaan löytynyt. Taiteilin silti gluteenittomia kakkaroita ja testailin erinäisiä naistenlehtien dieettejä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Gradun myötä kehitin ensimmäisen vatsakatarrin, työelämän alkaessa toisen. Lääkärit kirjoittivat pitkiä happosalpaajakuureja, jotka tietysti söin kun käskettiin.

Kolmannessa ruokatorven tähystyksessä muutama vuosi sitten ruokatorven alaosassa näkyi merkkejä kroonisesta tulehduksesta ja ensimmäistä kertaa myös pieni palleatyrä. Osa mahalaukkua oli liukunut löysästä mahaportista vatsaontelosta rintaontelon puolelle pallealihaksen läpi ja hapan mahaneste pääsi siten helpommin ruokatorveen. Bugi oli löytynyt, refluksitaudille oli nyt seksikäs selitys ja happosalpaajille entistä selkeämpi peruste.

Vuosi sitten kesällä vatsaoireet kävivät jälleen tuskaisiksi. Löysin netistä tietoa hakiessani Jaskan sivut, kuuntelin Helsinki Paleon podcastit ja aloittelin suoraan autoimmuunipaleon lukuisista hiljalleen puhjenneista ruoka-aineyliherkkyyksistä johtuen.

Elokuussa pääsin neljänteen tähystykseen. Ruokatorvessa näkyi edelleen krooninen tulehdus ja pullisteleva tyrä, muut oireet lääkäri kuittasi vuosien varrella tutuiksi käyneillä ärtyvän suolen oireyhtymällä ja ripulilla. Seesteisiä kausia varten sain Zantacit jatkuvaan yökäyttöön, Nexiumit rajumpiin vaiheisiin ja varaventtiiliksi Gaviscon-tabletit taskuun. Lääkäri kertoi palleatyräleikkauksesta, jota voisi harkita oireiden jatkuttua jo niinkin pitkään. Yksityisellä operaatio olisi voitu hoitaa nopeasti 8 000 eurolla, sattuneista syistä kuitenkin pyysin ja sain lähetteen julkiselle.

Happosalpaajien ongelmat ja refluksitaudin lääkkeetön hoito

Lääkkeistä huolimatta vatsaoireet pahenivat parissa viikossa. Yhtäkkiä muistin Jaskan maininneen jossain podcastissa Chris Kresserin GERD-artikkelit ja kaivoin ne esiin. Vaikka olenkin lääketieteen suhteen täysi maallikko, teksti oli kohtuullisen helppolukuista ja selkeää. Nielin tyhjää kun tajusin olevani Kresserin mainitsema average Joe, jonka lääkefirmat oli mainoksillaan saanut uskomaan närästyksen ja refluksin johtuvan liiallisista vatsahapoista ja että oireet parannetaan happoa alentavilla lääkkeillä. Kresser valaisi teorian epäloogisuutta: tutkimusten mukaan närästys ja refluksitauti lisääntyvät iän myötä, kun taas vatsan happopitoisuus yleensä ikääntyessä vähenee.

Kresserin mukaan närästyksen ja refluksin taustalla ei ole vatsan korkea vaan matala happopitoisuus. Tiivistettynä happosalpaajien syöminen laskee vatsan happotason liian alhaiseksi, jolloin vatsaan muodostuu bakteerien ylikasvua. Tämä heikentää hiilihydraattien sulamista, mikä aiheuttaa kaasun muodostumista ja painetta vatsaan. Syntynyt paine heikentää vatsanportin toimintaa, jolloin vatsahappoja pääsee ruokatorveen aiheuttamaan närästystä ja refluksia.

Mikäli vatsanportti toimii normaalisti ja pitää hapot vatsan puolella, happojen määrällä ei ole merkitystä. Mutta jos vatsanportti ei toimi kunnolla, pienikin määrä ruokatorveen pääsevää happoa voi aiheuttaa suurta vahinkoa, koska ruokatorven herkkää pintaa ei ole suojattu happoja vastaan.

Happosalpaajista on Kresserin mukaan muutakin haittaa. Alentuneen vatsahappotasapainon ja siitä seuraavan bakteerien liikakasvun seurauksena suolisto muuttuu läpäiseväksi, jolloin huonosti sulaneet proteiinit pääsevät verenkiertoon. Ilmiötä kutsutaan vuotavan suolen oireyhtymäksi. Kehon puolustusjärjestelmä tulkitsee huonosti sulaneet proteiinit vieraiksi aineiksi ja reagoi niihin muodostamalla vasta-aineita. Näin syntyvät ruoka-aineallergiat.

Alhainen vatsahappotasapaino myös alentaa vastustuskykyä tulehduksia vastaan, heikentää oleellisten ravintoaineiden imeytymistä ja edistää mm. nivelreuman, 1-tyypin diabeteksen ja tulehduksellisten suolistosairauksien, ärtyvän suolen oireyhtymän, vatsasyövän sekä astman ja masennuksen kehittymistä. Lääkeyhtiöt ovat Kresserin mukaan aina olleet tietoisia riskeistä ja happolääkkeiden tullessa markkinoille suositeltiinkin, että niitä käytettäisiin enintään kuusi viikkoa.

Kresserin mukaan lääkkeet eivät tehoa närästyksen ja refluksitaudin varsinaisiin syihin vaan pahentavat oireilua entisestään. Tästä johtuen monet, jotka aloittavat lääkkeiden käytön, syövät niitä lopun elämäänsä.

Kresser huomauttaa, että lääketeollisuus nettoaa USA:ssa happosalpaajista seitsemän miljardia dollaria vuosittain ja koska lääkeyhtiöt sponsoroivat kahta kolmasosaa kaikesta lääketieteellisestä tutkimuksesta, laajoja tutkimuksia närästyksen ja refluksitaudin lääkkeettömästä hoidosta tullaan tuskin koskaan näkemään.

Närästyksen ja refluksin lääkkeettömäksi hoidoksi Kresser suosittaa paleota. Hiilihydraatteja olisi hyvä rajoittaa niin kauan kuin oireita ilmenee ja tärkeää on myös juoda eri aikaan kuin syö, ettei vedellä laimenna vatsahappoja. Paleon jo aloittaneena en siis niinkään tarvinnut muutosta syömiseen, mutta pillerit pistin pussiin ja vein takaisin apteekkiin.

Vältetty refluksileikkaus

Lokakuussa pääsin julkiselle ja kävin kiinnostuneena kuulemassa toisen lääkärin mielipiteen. Paperini tutkittuaan ja tarkasti kyseltyään kyseinen viisisataa palleatyrää leikannut kirurgi totesi, että olen hyvä kandidaatti leikattavaksi. Kirurgi kertoi, että parituntisen operaation aikana vatsaan mennään viiden reiän kautta ja mahalaukun yläosa kierretään ruokatorven alaosan ympärille mansetiksi estämään happojen nousu ruokatorveen. Leikkaus kaventaa ruokatorven alaosaa, joten nieleminen ainakin alussa hankaloituu ja paino sen myötä laskee, varsinkin parin viikon nestevoittoisen sairausloman aikana.

Kirurgin sivulauseessa yskäisemä puolesta vuodesta kahteen kestävä pierukausi kuulosti jo hilpeältä. Levoton ilma ei pääsisi enää yläkautta ulos, joten se etsisi tiensä alakautta vapauteen. Idea sapattivapaasta omalla huuruisella autiosaarella alkoi kuulostaa vaihtoehdolta.

Pääsin leikkausjonoon ja arvioitu odotusaika oli pari kuukautta. Ennen leikkausta tuli vielä läpäistä pari rutiiniluonteista testiä, jotka tehtiin marraskuussa. Tuolloin olin ollut paleolla kohtuullisen vähillä hiilareilla neljä kuukautta ja lopettanut kahvinjuonnin.

Ruokatorven paineenmittauksessa tutkittiin ruokatorven jäntevyyttä ja liiketoimintaa. Sain letkun nenän kautta ruokatorveen ja edelleen mahalaukkuun. Testiin kuului mm. hengityksen pidättämistä ja veden nielemistä.

Jatkoksi tehtiin vuorokauden mittainen ruokatorven pH-impendanssimittaus, jolla selvitettiin mahdollista mahalaukun sisällön pääsyä ruokatorveen ja siihen liittyviä oireita. Itselläni ne olivat närästys, äänen käheys ja happaman nesteen nousu suuhun.

Sain jälleen nenästä ruokatorveen letkun, joka oli tällä kertaa yhteydessä mukana kannettavaan rekisteröintilaitteeseen. Tarkoituksena oli elää tavanomaista elämää, kirjata tuntemukset ylös, syödä pääateriat, olla makuulla kahdeksan tuntia ja pitää laite kuivana.

Letku kulki nenästä teipin alla posken kautta korvan taakse ja sieltä paidan kauluksesta alas. Kosmeettisen haitan vuoksi päivän sai sairauslomaksi, mutta menin kuitenkin piuhojen ja uuden käsilaukkuni kanssa töihin. Olisi ollut hauska saada pahaa-aavistamattomien työkavereiden ilmeet ja äänet tähän liitteeksi. Muiden säikyttely loppui kuitenkin lyhyeen, kun johtoportaasta käytiin vihjaamassa, että työtilanteen suinkin salliessa voisin lähteä kotiin.

Illalla paistoin tarkoituksella muhkean lohikimpaleen, söin sen kaikkine rasvoineen ja päälle vielä niin paljon vihanneksia, juureksia ja marjoja kuin jaksoin. Jos nyt ei närästäisi niin ei sitten koskaan.

Parin viikon päästä kirurgi soitti hyvin hämmästyneenä. Tulokset eivät miltään osin vastanneet kesäisen gastroskopian tuloksia, löysää mahaporttia, palleatyrää ja kroonistunutta ruokatorven tulehdusta. Kirurgi tiukkasikin ensimmäiseksi, olinko kiellosta huolimatta syönyt happosalpaajia testin aikana, vaikka ne ohjeissa oli selvästi pyydetty lopettamaan viikkoa ennen. En tohtinut täsmentää, että olin lopettanut lääkkeet kaksi ja puoli kuukautta aiemmin.

Kirurgi kertoi, että kyseisen 24 tunnin pH-impendanssimittauksen aikana tutkittavaa närästää keskimäärin 73 kertaa. Omalla kohdallani tuo luku oli kahdeksan, joista neljä oli happamaksi luokiteltavia. Kaikki kahdeksan rekisteröityivät makuuasennossa, eli yöllä.

Kirurgi ei käsittänyt, mitä hyvälle kandidaatille oli tapahtunut. Kerroin, että olin syksyn aikana muuttanut ruokavaliota, kiinnittänyt huomiota nukkumiseen ja pyrkinyt muuttamaan suhtautumista stressiin. Kirurgi ei kuulostanut vakuuttuneelta, mutta lopputulos oli, että perusteet leikkaukselle olivat kadonneet. Oireita ei enää ollut, ja koska leikkauksesta olisi seurannut vain sen haitalliset sivuvaikutukset, kirurgi ei nähnyt leikkausta enää tarpeelliseksi.

Hetken podin huonoa omatuntoa, kun olin sillä lailla mennyt sössimään hienot suunnitelmat.

Paleoelämän opettelua on Jaskan ohjauksessa nyt vuosi takana. Palleatyrästä huolimatta hapot pysyvät paikoillaan ja päivittäinen kurkkukipu, närästys ja vatsaoireilu ovat vaihtuneet hyvään oloon. Tunnen voivani paremmin kuin koskaan ja olo kohenee edelleen päivä päivältä.

Uusi ajattelumalli ”If it has four legs and it’s not a table, eat it” näkyy lautasella, mistä on tullut lähipiirin ehtymätön kuittailun lähde. Yllättyneenä olen huomannut lihan yhdeksi harvoista ruoista, josta ei tule mitään vatsa- tai allergiaoireita. Syön tietysti myös paljon kalaa ja mereneläviä, luulientä, sisäelimiä, kookosöljyä, gheetä, kasviksia, vihanneksia, juureksia, bataattia, hapankaalia, marjoja ja erityisherkkuna tummaa suklaata.

Luonnollisesti kuvioon kuuluvat myös treenailu Jaskan ohjeilla, päivittäinen ”hengittely”, unirutiinit ja mukavat ihmiset. Kehon reaktioita ja viestejä tulee nyt myös kuunneltua enemmän.

Kiitos Jaskan nettisivujen ja ohjeiden sekä Ollin ja Jaskan podcastien saan nyt elää ilman lääkkeitä. On ollut myös tosi kivaa saada aiemmin allergiaa aiheuttaneita ruokia jo takaisin. Kaikista eniten olen kiitollinen Jaskalta saamaani henkiseen tsemppiin, joka on ollut kultaakin arvokkaampana kaiken taustalla. Suosittelen Jaskan apua mitä lämpimimmin jokaiselle, Jaska on täyttä timangia ja ihan ehdoton alansa ammattilainen!

– Nelli Montonen

Jätä vastaus